Niin ne pennut vaan kasvavat...♥

Niin se aika vain menee. Vielä vähän aikaa sitten nurkissa pyöri pieni karvamarsu, josta on aikojen saatossa kasvanut todellinen afroapina. Pienestä, rauhallisesta, hauraasta pennusta on kehittynyt, joka paikan riiviö, todellinen teini terroristi. Onhan se vieläkin pieni ja suloinen. Tuntuu, että koira ei ole kasvanut tippaakaan, mutta turkki sitäkin enemmän. Henkisesti Nana pysyy varmasti vielä pitkään pentu vaihteella. Mutta niin. Jossain vaiheessa sitä kuintenkin alkaa miettimään, että hetkinen... Minne se pieni karvapalleroinen oikein katosi?

Jos minulta kysyttäisiin, että mikä koirassani on parasta vastaisin, että kaikki. Nana on minulle täydellinen koira. Nana on liian tavallinen ja yleinen nimi niinkin erityiselle koiralle mitä se on.
Välillä murehdin miten koskaan voin kelpuuttaa toista koiraa Nanan rinnalle. Näinkin lyhyessä ajassa, mitä olen saanut sen kanssa viettää, meille on syntynyt rikkoutumaton side.
Ennen Nanan tuloa minulla oli kovat paineet siitä miten saisin siitä "täydellisen" hyväkäytöksisen koirakansalaisen. Se oli tosin turhaa, sillä Nana on todellinen taivaanlahja. Se on juurikin niin hyväkäytöksinen ja ystävällinen, kun on tarpeen. Edesmenneisiin villakoiriimme ja tietenkin rakkaisiin afgaaneihimme verrattuna Nana on aivan eri planeetalta. Se on älykäs, energinen ja iloinen koira, joka oppii helposti tempun kuin tempun. Nana on ihanteellinen harrastus koira, mistä olen todella iloinen. Se sopii lajiin kuin lajiin. Toinen juttu on sopiiko omistaja...

Synttäreiden kunniaksi piirsin Nanasta yksivuotis muotokuvan hyllylleni:

Aivan järkyttävä käsiala, hävettää ihan. En millään saanut edes kumitettua sitä pois.

Ja muutamia kuvia yksivuotiaasta pikku kakarasta ♥

Toivottavasti minulla ja Nanalla on vielä pitkä yhteinen matka edessä ♥