Nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi julkaista jonkinmoisen videon koiristamme, hieman vanhemmilla materiaaleilla tosin. Lisää on tulossa kunha saan kuvattua enemmän. Mutta toivottavasti pidätte, suosittelen lämpimästi katsomaan HD:nä mikäli käytätte hyvää verkkoyhteyttä.... :)
torstai 28. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
N&N jäällä!
Heido!
Taas on luvassa paaaljon, paaljon, paaljon kuvia. Tänään oli mielettömän ihana ilma, joten lähdimme porukalla koirien kanssa jäälle! Aurinkoa ollaan jo odotettukkin... Kuvia tulee alempana.
Olen vihdosta viimein saanut tilattua Nanalle findog:silta 100kpl korva muoveja ja 1000klp kuminauhoja... Värihän on tietenkin se ainoa oikea pinkki. Ostin Turun 20.1 kv:stä silkkipaperia korviin suojiksi, mutta se ei oikein ollut meidän juttu. (kuminauhatkin, jotka kyseisestä näyttelystä ostin, ovat loppuneet jo aika päiviä sitten) Silkkipaperi nimittäin repeää todella helposti ja sen laittaminenkin jäi pelkäksi sähläykseksi.
Meillä oli tosiaan muutama päivä sitten todellinen kriisi näiden pompula juttujenkin kanssa, kun olin jättänyt uusien ostamisen aivan viimetippaan. Hätävaraksi kävimme koluamassa ideaparkin Fifi&Fidon kumpparivarastot, josta sitten löytyi n. 200kpl pussi neon pinkkejä/punaisia kuminauhoja.
Nyt Nana pitäisi vielä ilmoittaa Lahden ja Tampereen näyttelyihin, jotka ovat huhti-toukokuussa. Tarkoitus olisi vielä joihinkin mätsäreihin mennä tässä lähiaikoina, mikäli semmoisia sattuu sopivalle paikkakunnalle. Ilmoittauduttiin Suvin kanssa myös Tampereen näyttelyharjoituksiin... Saas nähä mitä siitäkin touhusta tulee.
Tänään olemme olleet koirien kanssa jäällä, katsoneet leffaa ymt... Ja pesin myös Nanan aamulla, mutta lopputuloksesta ei ole enään juuri mitään jäljellä... :'D
Taas on luvassa paaaljon, paaljon, paaljon kuvia. Tänään oli mielettömän ihana ilma, joten lähdimme porukalla koirien kanssa jäälle! Aurinkoa ollaan jo odotettukkin... Kuvia tulee alempana.
Olen vihdosta viimein saanut tilattua Nanalle findog:silta 100kpl korva muoveja ja 1000klp kuminauhoja... Värihän on tietenkin se ainoa oikea pinkki. Ostin Turun 20.1 kv:stä silkkipaperia korviin suojiksi, mutta se ei oikein ollut meidän juttu. (kuminauhatkin, jotka kyseisestä näyttelystä ostin, ovat loppuneet jo aika päiviä sitten) Silkkipaperi nimittäin repeää todella helposti ja sen laittaminenkin jäi pelkäksi sähläykseksi.
Meillä oli tosiaan muutama päivä sitten todellinen kriisi näiden pompula juttujenkin kanssa, kun olin jättänyt uusien ostamisen aivan viimetippaan. Hätävaraksi kävimme koluamassa ideaparkin Fifi&Fidon kumpparivarastot, josta sitten löytyi n. 200kpl pussi neon pinkkejä/punaisia kuminauhoja.
Nyt Nana pitäisi vielä ilmoittaa Lahden ja Tampereen näyttelyihin, jotka ovat huhti-toukokuussa. Tarkoitus olisi vielä joihinkin mätsäreihin mennä tässä lähiaikoina, mikäli semmoisia sattuu sopivalle paikkakunnalle. Ilmoittauduttiin Suvin kanssa myös Tampereen näyttelyharjoituksiin... Saas nähä mitä siitäkin touhusta tulee.
Tänään olemme olleet koirien kanssa jäällä, katsoneet leffaa ymt... Ja pesin myös Nanan aamulla, mutta lopputuloksesta ei ole enään juuri mitään jäljellä... :'D
 |
| Näin sitä koiraa talutetaan! |
Nana asiallisena...
perjantai 22. helmikuuta 2013
Ninon Syntymäpäivät 21.1
Eilen 21. päivä torstaina juhlittiin Ninon 2 vuotis syntymäpäiviä. Voi että, vastahan se oli sellainen pieni karvapallo. No kuitenkin aika menee nopeasti.
Ninon syntymäpäiville oli kutsuttu koirakaverit Nana ja myös Aapo (perhoskoira). Ninolle oltiin tehty oikein syntymäpäiväkakkukin. Nana ei valitettavasti saanut osaansa kakusta, koska oli vielä vähän kipeä, joten ei uskallettu antaa. Mutta eihän tuo kakku Aapollekkaan maistunut, mutta Ninolle......Ninolle se kyllä maistui.
Mietin tässä ehtiiköhän se ollenkaan maistamaan sitä ruokaa kun se vaan ahmasee sen ja vaan louskutus kuuluu kun se on jo vattan pohjassa :D
Sitten avattiinkin Ninon lahja. Ja yllätys yllätys sieltä tulikin vinkulelu, joita Nino rakastaa ylikaiken.
Synttäri juhlat päätettii vallan ulkona leikkimiseen ja lenkkiin. Ensi vuonna sitten taas uudestaan :DD ...
- suvi
Ninon syntymäpäiville oli kutsuttu koirakaverit Nana ja myös Aapo (perhoskoira). Ninolle oltiin tehty oikein syntymäpäiväkakkukin. Nana ei valitettavasti saanut osaansa kakusta, koska oli vielä vähän kipeä, joten ei uskallettu antaa. Mutta eihän tuo kakku Aapollekkaan maistunut, mutta Ninolle......Ninolle se kyllä maistui.
Mietin tässä ehtiiköhän se ollenkaan maistamaan sitä ruokaa kun se vaan ahmasee sen ja vaan louskutus kuuluu kun se on jo vattan pohjassa :D
Sitten avattiinkin Ninon lahja. Ja yllätys yllätys sieltä tulikin vinkulelu, joita Nino rakastaa ylikaiken.
Synttäri juhlat päätettii vallan ulkona leikkimiseen ja lenkkiin. Ensi vuonna sitten taas uudestaan :DD ...
- suvi
Villakoiran anatomia
Heipparallaa!
Taas postailua hyvissä merkeissä! Nana on täysin toipunut (oma sekopäinen itsensä) ja viettääkin nyt suolistoystävällistä ruokavaliota... hehhheh. Ja erityisen paljon onnea Ninolle, jolla oli eilen 2vee syndet, joista lisää myöhemmin!
Olemme hiihtoloman kunniaksi opetelleet pari uutta temppuakin kuten; syliin hyppääminen ja pujottelu. Syliin hyppääminen sujuu jo melko hyvin. Aloitin harjottelemisen kyykky asennosta ja etenin aina astetta korkeammalle seinää ja tuolia apuna käyttäen. Tavoitteena olisi, että Nana hyppäisi syliini mahdollisimman "pienestä kyykystä". Tällähetkellä neiti osaa jo hypätä, kun pidän polvia vain vähän koukussa. Enimmäkseen käytän seinää apuna (painan selkääni seinää vasten), koukistan vähän polvia ja kehotan koiraa hyppäämään. Tämä on Nanalle iisiä, mutta toinen juttu on ilman apuvälineitä. Meinaa omat voimat loppua...
Toinen juttu oli pujottelu (jalkojen välistä), joka ei etene mitenkään ihmeellisesti. Nana tajuaa jotenkuten jujun, mutta joudun silti avittamaan ja "houkuttelemaan" sitä jalkojen välistä. Tarkoitus olisi mahdollisimman vähin käsimerkein saamaan se pujottelemaan.
Kaiken kikkailun lisäksi olen saanut valmiiksi Nanalle valmistamani T-valjaat, joista kuvat alempana. Tein ne aivan omasta päästä vedetyillä mitoilla, koska kotonamme ei ole mittanauhaa.. kröhöm. Mutta yllätykseni ne sopivat Nanalle täydellisesti! Olisi myös mahtavaa saada kommenttia niistä, parannusehdotuksia ymt...
Lisäksi minulle tuli hinku piirtää/harjoitella villakoiran anatomiaa. Tosin otin mallia monesta kuvasta, ja yritin niiden avulla piirtää, joten siksi rakenne ei ole todellakaan täydellinen. Mutta harjoitus tekee mestarin. :>
-Nea
Taas postailua hyvissä merkeissä! Nana on täysin toipunut (oma sekopäinen itsensä) ja viettääkin nyt suolistoystävällistä ruokavaliota... hehhheh. Ja erityisen paljon onnea Ninolle, jolla oli eilen 2vee syndet, joista lisää myöhemmin!
Olemme hiihtoloman kunniaksi opetelleet pari uutta temppuakin kuten; syliin hyppääminen ja pujottelu. Syliin hyppääminen sujuu jo melko hyvin. Aloitin harjottelemisen kyykky asennosta ja etenin aina astetta korkeammalle seinää ja tuolia apuna käyttäen. Tavoitteena olisi, että Nana hyppäisi syliini mahdollisimman "pienestä kyykystä". Tällähetkellä neiti osaa jo hypätä, kun pidän polvia vain vähän koukussa. Enimmäkseen käytän seinää apuna (painan selkääni seinää vasten), koukistan vähän polvia ja kehotan koiraa hyppäämään. Tämä on Nanalle iisiä, mutta toinen juttu on ilman apuvälineitä. Meinaa omat voimat loppua...
Toinen juttu oli pujottelu (jalkojen välistä), joka ei etene mitenkään ihmeellisesti. Nana tajuaa jotenkuten jujun, mutta joudun silti avittamaan ja "houkuttelemaan" sitä jalkojen välistä. Tarkoitus olisi mahdollisimman vähin käsimerkein saamaan se pujottelemaan.
Kaiken kikkailun lisäksi olen saanut valmiiksi Nanalle valmistamani T-valjaat, joista kuvat alempana. Tein ne aivan omasta päästä vedetyillä mitoilla, koska kotonamme ei ole mittanauhaa.. kröhöm. Mutta yllätykseni ne sopivat Nanalle täydellisesti! Olisi myös mahtavaa saada kommenttia niistä, parannusehdotuksia ymt...
Lisäksi minulle tuli hinku piirtää/harjoitella villakoiran anatomiaa. Tosin otin mallia monesta kuvasta, ja yritin niiden avulla piirtää, joten siksi rakenne ei ole todellakaan täydellinen. Mutta harjoitus tekee mestarin. :>
Tuossa ovat valjaat:
Ja tuossa uusin piirrustus:
-Nea
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Eläinlääkärillä...
Nyt on sitten Nanan lääkärireissu takanapäin. Toivon mukaan olo paranee, saa nähdä joudummeko läheä uudestaan.
Aamulla Nana oli yön aikana ripuloinut monta kertaa. Ajattelin sen johtuvan riisistä (jota olin illalla syöttänyt sille), koska Nanalla on ennenkin mennyt vatsa sekaisin niistä (tosin tummasta riisistä).
Päivemmällä Nana alkoi rajusti oksentelemaan. Koulusta tultuani äitini kertoi, että se on oksennellut koko aamun. Koira oli todella apaattinen ja huonovointinen. Nanalla ei ollut kuumetta, mutta sen ikenet olivat aivan harmaat/valkoiset.
Soitimme eläinlääkärille, koska ajattelimme, että Nana tarvitsisi nesteytystä noin rajusta oksentelusta, etenkin kun koira on pieni ja niin nuori. Eläinlääkäristä neuvottiin tarkkailemaan tilannetta, että suostuuko se syömään/juomaan tai jos oksentelu jatkuu rajumpana.
No tarjosin Nanalle vettä. Aluksi se ei huolinut sitä, mutta hetken kulttua se kävi itse juomassa.
Ei kulunut kauaakaan, kun se oksensi kaikki ulos. Ruokaa se ei vilkaissutkaan.
Vähän ajan päästä Nana meni taas juomaan + oksensi kaikki ulos. Ja sitä oksennusta tuli PALJON.
Tässä vaiheessä päätettiin viedä koira eläinlääkärille, ettei se vaan kuivuisi liikaa.
Matkalla Nana oksensi autoon ja oli hieman levoton, mutta makasi kuitenkin kiltisti häkissään.
Eläinlääkärillä Nanalta otettiin verikokeet, mitattiin maksa-, munuais- ja veriarvot ja katsottiin tarvitseeko koiraa laittaa kanyyliin. Lääkäri tutki Nanan ja koira seistä tönötti nätisti paikallaan. Hoitajat ihmettelivät, että onko koira sairas vai onko se aina näin rauhallinen. Mutta Nana on aina ollut todella easy tapaus kaikessa käsittelyssä.
Verikokeetkin se antoi ottaa muitta mutkitta. Nanalta kuvattiin myös vatsaontelo. Eläinlääkäri sanoi, että katsotaan kun Nana on noin rauhallinen, että suostuisiko se olla röntkenissä ilman nukutusta. No niinhän se meni. Pikku neiti makasti hievahtamatta äksänä hoitopöydällä. Mikä rauhallisuuden multihuipentuma...
Jäimme odottelemaan lisää tietoa hoitohuoneeseen, Nana tuki tarkasti hoitohuonetta sen aikaa. Lääkäri tuli kertomaan, että maksa-, munuais- ja tulehdusarvot olivat hieman korkealla. Hän epäili suolitulehdusta. Veriarvot olivat täysin normaalit eikä röntkenkuvissakaan näkynyt mitään poikkeavaa. Hän antoi vatsan rauhoittamiseen rokotteen ja lääkkeitä. Rokotteen jälkeen Nana oksensi taas kirkasta limaa ja vaahtoa.
Nanalle määrättiin antibioottikuuri, vatsansuoja- ja pahoinvointilääkkeen. Lääkäri halusi vielä nähdä, että virtasiko Nana normaalisti. Kaikki oli hänen mielestään kunnossa.
Hän neuvoi, että jos Nanan vointi huononee illan aikana (oksentelee ja ripuloi paljon) niin se täytyy heti tuoda takaisin tiputukseen.
Nyt Nana on edelleenkin apaattinen ja vaisu. Se on voimaton ja nukkuu vain sohvan nurkassa. Kotiin tultuamme se ripuloi kerran, mutta en ole aivan varma oliko se ennen vai jälkeen eläinlääkärin.
Toivotaan parasta, että sen vointi paranisi mahdollisimman nopeasti... ♥
Aamulla Nana oli yön aikana ripuloinut monta kertaa. Ajattelin sen johtuvan riisistä (jota olin illalla syöttänyt sille), koska Nanalla on ennenkin mennyt vatsa sekaisin niistä (tosin tummasta riisistä).
Päivemmällä Nana alkoi rajusti oksentelemaan. Koulusta tultuani äitini kertoi, että se on oksennellut koko aamun. Koira oli todella apaattinen ja huonovointinen. Nanalla ei ollut kuumetta, mutta sen ikenet olivat aivan harmaat/valkoiset.
Soitimme eläinlääkärille, koska ajattelimme, että Nana tarvitsisi nesteytystä noin rajusta oksentelusta, etenkin kun koira on pieni ja niin nuori. Eläinlääkäristä neuvottiin tarkkailemaan tilannetta, että suostuuko se syömään/juomaan tai jos oksentelu jatkuu rajumpana.
No tarjosin Nanalle vettä. Aluksi se ei huolinut sitä, mutta hetken kulttua se kävi itse juomassa.
Ei kulunut kauaakaan, kun se oksensi kaikki ulos. Ruokaa se ei vilkaissutkaan.
Vähän ajan päästä Nana meni taas juomaan + oksensi kaikki ulos. Ja sitä oksennusta tuli PALJON.
Tässä vaiheessä päätettiin viedä koira eläinlääkärille, ettei se vaan kuivuisi liikaa.
Matkalla Nana oksensi autoon ja oli hieman levoton, mutta makasi kuitenkin kiltisti häkissään.
Eläinlääkärillä Nanalta otettiin verikokeet, mitattiin maksa-, munuais- ja veriarvot ja katsottiin tarvitseeko koiraa laittaa kanyyliin. Lääkäri tutki Nanan ja koira seistä tönötti nätisti paikallaan. Hoitajat ihmettelivät, että onko koira sairas vai onko se aina näin rauhallinen. Mutta Nana on aina ollut todella easy tapaus kaikessa käsittelyssä.
Verikokeetkin se antoi ottaa muitta mutkitta. Nanalta kuvattiin myös vatsaontelo. Eläinlääkäri sanoi, että katsotaan kun Nana on noin rauhallinen, että suostuisiko se olla röntkenissä ilman nukutusta. No niinhän se meni. Pikku neiti makasti hievahtamatta äksänä hoitopöydällä. Mikä rauhallisuuden multihuipentuma...
Jäimme odottelemaan lisää tietoa hoitohuoneeseen, Nana tuki tarkasti hoitohuonetta sen aikaa. Lääkäri tuli kertomaan, että maksa-, munuais- ja tulehdusarvot olivat hieman korkealla. Hän epäili suolitulehdusta. Veriarvot olivat täysin normaalit eikä röntkenkuvissakaan näkynyt mitään poikkeavaa. Hän antoi vatsan rauhoittamiseen rokotteen ja lääkkeitä. Rokotteen jälkeen Nana oksensi taas kirkasta limaa ja vaahtoa.
Nanalle määrättiin antibioottikuuri, vatsansuoja- ja pahoinvointilääkkeen. Lääkäri halusi vielä nähdä, että virtasiko Nana normaalisti. Kaikki oli hänen mielestään kunnossa.
Hän neuvoi, että jos Nanan vointi huononee illan aikana (oksentelee ja ripuloi paljon) niin se täytyy heti tuoda takaisin tiputukseen.
Nyt Nana on edelleenkin apaattinen ja vaisu. Se on voimaton ja nukkuu vain sohvan nurkassa. Kotiin tultuamme se ripuloi kerran, mutta en ole aivan varma oliko se ennen vai jälkeen eläinlääkärin.
Toivotaan parasta, että sen vointi paranisi mahdollisimman nopeasti... ♥
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Oppa poodle style
Heppa!
Olimme Nanan ja afgaanien kanssa tänään jäällä, paremmissa tunnelmissa tosin. Jäälle oltiin väsätty mukavat ladut ja niitä pitkin sitten äitini kanssa käppäilimme. Nana sai huoletta juosta ilman lumipaakkuja! Ilma tosin oli varsin sumuinen ja hämärä, mutta kaikesta huolimatta otin kameran mukaan.
Afgaaneja ei valitettavasti voi tuolla jäällä juoksuttaa, koska ne survasevat heti lähimmän talon pihaan... Ja muutenkin, kun Pola ja Pepsi ovat kaksistaan vapaana, niiden korvat mystisesti katoavat.
Joten jos huudat, ne eivät todellakaan tule, vaikka heiluttelisit porsaan kyljystä kädessäsi.
Toiseksi sielä kulkee tiheästi moottorikelkkoja. Kokemusta on siitäkin, kun kaksi sekopäistä affua juoksee kieli pitkällä viattoman moottorikelkka ajelian perässä, joka epätoivoisesti yrittää lisätä vauhtia.
Sillon kuin lumia oli vähemmän, kävimme usein läheisessä metässä juoksuttamassa koiria. Valitettavasti kyseistä tietä ei aurata joten tähän aikaan talvesta sinne on mahdotonta päästä autolla.
Yleensä juoksutamme koiria porukalla johon kuuluu mm. Pepsin veli, Elmo (chihu), Lili (yorkki), meidän lauma, ja hännän huippuna Nino. Kaikki koirat tulevat suht hyvin toimeen keskenään ja niiden on mukava juosta ja purkaa energiaa.
Ja lopuksi vielä kuvia aamusta! Illalla on vielä tiedossa luultavasti yhteinen lenkki Ninon kanssa! :)
Olimme Nanan ja afgaanien kanssa tänään jäällä, paremmissa tunnelmissa tosin. Jäälle oltiin väsätty mukavat ladut ja niitä pitkin sitten äitini kanssa käppäilimme. Nana sai huoletta juosta ilman lumipaakkuja! Ilma tosin oli varsin sumuinen ja hämärä, mutta kaikesta huolimatta otin kameran mukaan.
Afgaaneja ei valitettavasti voi tuolla jäällä juoksuttaa, koska ne survasevat heti lähimmän talon pihaan... Ja muutenkin, kun Pola ja Pepsi ovat kaksistaan vapaana, niiden korvat mystisesti katoavat.
Joten jos huudat, ne eivät todellakaan tule, vaikka heiluttelisit porsaan kyljystä kädessäsi.
Toiseksi sielä kulkee tiheästi moottorikelkkoja. Kokemusta on siitäkin, kun kaksi sekopäistä affua juoksee kieli pitkällä viattoman moottorikelkka ajelian perässä, joka epätoivoisesti yrittää lisätä vauhtia.
Sillon kuin lumia oli vähemmän, kävimme usein läheisessä metässä juoksuttamassa koiria. Valitettavasti kyseistä tietä ei aurata joten tähän aikaan talvesta sinne on mahdotonta päästä autolla.
Yleensä juoksutamme koiria porukalla johon kuuluu mm. Pepsin veli, Elmo (chihu), Lili (yorkki), meidän lauma, ja hännän huippuna Nino. Kaikki koirat tulevat suht hyvin toimeen keskenään ja niiden on mukava juosta ja purkaa energiaa.
Ja lopuksi vielä kuvia aamusta! Illalla on vielä tiedossa luultavasti yhteinen lenkki Ninon kanssa! :)
Nanan epämääräiset ilmeet osa 562...
Ja lopuksi...
OPPA POODLE STYLE!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)